Peukaloinen on Suomen toiseksi pieni lintu; sillä on pituutta vain 9 – 11 cm ja painoa 8 – 10 g. Peukaloinen on pieni, palleromainen varpuslintu, joka pitää lyhyttä pyrstöään usein pystyssä. Yläpuolelta se on puna-ja kanelinruskea, alta ruskeanvalkea ja kauttaaltaan tummin ohuin poikkiraidoin kirjailtu.

Peukaloinen lentää suoraviivaisesti ja nopeasti matalalla maanpintaa pitkin. Käytökseltään se on hyvin eloisa ja liikkuessaan pensaissa se niiailee, näpäyttelee pyrstöään, rätistää lyhyesti ja katoaa taas näkyvistä.
Samassa se vilistää jo toisessa pensaikossa ja tutkii maanrajassa lahoavien oksien ja runkojen jokaisen sopukan, löytääkseen hyönteisiä.

Peukaloinen syö hyönteisiä, hämähäkkejä ja matoja.

Peukaloisen pesä on pallomainen, hyvin kätkettynä risukossa tai kasvillisuuden kätköissä. Se on rakennettu sammalista, kuivista saniaisten lehdistä, ohuista kuusen oksista ja ruohoista. Koiras rakentaa reviirilleen monta puolivalmista pesää, joista naaras valitsee yhden ja rakentaa sen valmiiksi, pehmittäen sen pohjan höyhenillä. Muutkaan puolivalmiit pesät eivät mene täysin hukkaan, sillä koiras voi käydä niissä nukkumassa, naaraan hautoessa.

Naaras munii 6 – 8 munaa. Munat ovat hyvin pieniä. Naaras hautoo 16 vuorokautta. Poikasten ruokkimiseen osallistuvat molemmat emot.
Poikaset viipyvät pesässä 16 – 18 vuorokautta.

Peukaloiset ovat muuttolintuja ja talvehtivat Keski-Euroopassa. Joskus peukaloiset talvehtivat Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla.

Peukaloisen laulu

Peukaloinen laulaa yleensä matalalla, tiheimpään aluskasvustoon kätkeytyneenä. Peukaloisen laulu on voimakasta, nopeatempoista ja pulppuilevaa ja siinä vuorottelevat sointuvat ja särisevät aiheet.
Laulaessaan peukaloinen istuu lyhyt pyrstö ylös sojottaen juurakon tai oksantyngän päällä ja laulaa ruumis innosta väristen.